Saarna

Ihmiset katsovat meitä

Aloitan tämän puheen Raamatun kohdalla. Tämä kohta on valittuna tähän siksi, että tässä on selkeästi kerrottu hengen ja lihan aikaansaannoksista sekä mitä eroja niissä on koska niitä vasten on hyvä pohtia tämän puheen ajatusta.

Gal. 5:18-23:
18 Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia.
19 Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus,
21 kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.
22 Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus,
23 lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki

Tämänkertaisena aiheena ajattelin puhua siitä mikä helposti saattaa aina toisinaan unohtua, ainakin itseltäni eli se, että ihmiset katsovat meitä. Tällä tarkoitan sitä että jokainen meistä on kävelevä käyntikortti, ulos maailmaan näkyvä mallikappale siitä mitä kristinusko edustaa, halusimmepa sitä tai emme.

Jokainen meistä on yksilö kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Meillä on omat haasteemme ja kasvukipumme, näkökulmamme ja arvomme ja jokaisella on oma persoonallisuutemme. Länsimaalaisessa individualiskeskeisessä yhteiskunnassa kasvaneena on jossain määrin tottunut ajattelemaan että jokainen on vastuussa itse omasta maineestaan eikä maineella yleensä kovin paljon tuo kunniaa tai vie kunniaa muilta.

Ainakin tavallisesti jos näen ihmiseltä sopimatonta käytöstä ei yleensä tule mietittyä mitähän hänen vanhempansa, sisarensa, ystävänsä, puolisonsa tai kukaan muu ulkopuolinen asiasta mahtaa miettiä elleivät he ole suoraan läsnä samassa tilanteessa jolloin asian yleensä pystää heti havainnoimaan. En tiedä ajattelenko tässä poikkeavasti vai onko muilla samankaltaisia ajatuksia.

Tätä taustaa vasten on kuitenkin kiintoisaa huomata se, että vaikka kuinka mieltäisi ajattelevansa siten että jokainen itse edustaa vain itseään, ajattelemmeko todella oikeasti niin? Edustavatko ihmiset todella sittenkään vain itseään vai edustammeko sittenkin myös aina jotakuta muutakin?

Otetaan ajatusleikkinä tilanne missä raittiuskerhon johtaja kulkisi järjestönsä T-paidassa julkisesti päihtyneenä, vaikuttaisiko tämä mielikuvaasi kyseisestä järjestöstä, edes hieman? Tai entä jos vaikkapa tunnetun ja suuresti arvostetun rasisminvastaisen työn järjestön edustaja käyttäisi arkisissa keskusteluissaan joistain mistä tahansa ihmisryhmistä halventavia ja alatyylisiä ilmaisuja, vaikuttaisiko se edes pikkuisen mielikuvaasi kyseisen järjestön toiminnasta ja sen aitoudesta vai tulisiko siitä järjestöstä edes jossain määrin tekopyhä mielikuva?

Uskon itse siihen että jokainen meistä edustaa aina myös jotain muutakin kuin vain itseään. Meidän kristittyjen tapauksessa se "jokin" on tietenkin Jumala ja Herra Jeesus Kristus. Kun ihmiset tietävät meidät kristityiksi, emme me enää edusta silloin vain omaa itseämme sanoissamme ja teoissamme, vaan silloin me olemme muidenkin ihmisten tarkkailevien silmien alla ja me olemme muiden silmissä se näkyvä osa siitä mitä Kristus edustaa.

On hyvä aina toisinaan tutkia itseään ja miettiä että kun ihmiset katsovat meitä, näkyykö meissä muille ihmisille lihan aikaansaannokset vaiko Hengen hedelmä.

Jokainen meistä varmasti tietää että me olemme ihmisiä ja me teemme virheitä ja tiedämme myöskin sen että ei meitä kuuluisi katsoa jotta ihmiset saisivat tietää mitä Jumala tahtoo, vaan se tieto pitäisi aina katsoa Raamatusta jotta näkee mitä siellä oikeasti sanotaan. Itse olemme kuitenkin vajavaisia ja emme aina toimi oikein toisin kuin Jumala. On kuitenkin muistettava että kaikilla ei tätä tietoa vielä ole, joten on tärkeää muistaa että ihmiset silloin katsovat meitä. Heijastuuko meistä Kristuksen kirkkaus joka on valona pimeässä maailmassa, vai olemmeko omilla sanoilla, teoilla ja asenteillamme se syy minkä takia ihmiset eivät halua edes tietää tarkemmin Jumalasta?

Jos vastaan tulisi kadulla keskenään kohtalaisen kovaan ääneen törkeyksiä puhuva porukka jonka kohdalle osuessasi he alkaisivat kertomaan siitä kuinka he kuuluvat järjestöön mikä pyrkii viemään sivistynyttä ja tahdikasta käytöstapakultturia ympäri maailmaa, olisitko kiinnostunut kuulemaan heidän edustamastaan järjestöstä lisää jos heti näkisit että eivät he itsekään elä lainkaan sen mukaan mitä sanovat edustavansa?

Onko meidän kohdalla samoin? Kirkastaako sanamme, tekomme ja asenteemme Kristusta vai toimimmeko siten että tulos on päinvastainen? Näkyykö meissä Hengen hedelmä joka saa ihmiset näkemään että meillä on suurin aarre mitä ihmisellä voi olla, usko Jeesukseen Kristukseen Herranamme ja vapahtajanamme?

Matt. 5:13-16:
13 "Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
14 "Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella
15 Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville
16 Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.

Tässä Matteuksen evankeliumin kohdassa erityisesti jae 16 on tätä puhettani ajatellen olennainen - "Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa". Kuten tässäkin sanotaan, se valo mikä meistä näkyy ja ne hyvät teot joita teemme on se minkä muut ihmiset näkevät ja sitä kautta saavat ihmiset ylistämään taivaallista Isäämme.

Minne tahansa menemmekin, me olemme aina kristinuskon käyntikortti ja meidän sanoja, tekoja ja asenteita tulkitaan sen mukaisesti halusimmepa tai emme. Olkaamme siis Hengen johdatuksessa ja kirkastakaamme Taivaallisen Isämme kunniaa elämällä todeksi sitä Rakkautta mitä olemme itsekin Jumalalta saaneet osaksemme.

Loppuun vielä pari Raamatun kohtaa, näistä kiitos Jetrolle kun etsi nämä:

2.Kor 3:2-3 KR33/38
Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.
Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.

Heb 12:1 KR33/38
Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskomme alkajaan ja täyttäjään Jeesukseen.

Loppuun vielä kysymyksiä pienryhmiin jakautumista varten:
1) Tunnistatko itsessäsi toimintamalleja tai tapoja jotka itseäsi toisinaan mietityttävät ovatko ne soveliaita kristityn vaelluksessa?

Tietenkään näitä ei tarvitse kertoa muille koska tällaiset ovat monesti hyvinkin henkilökohtaisia ja kasvua vaativia asioita, mutta mikäli voitte jakaa toistenne kanssa joitain tällaisia niin aina mukava että saa keskustelua sillä eri ihmisillä on erilaiset asiat jotka saattavat tuntua sellaiselta mutta toisista ei. Tai vaikka sellaisista asioista jos voi kertoa jotka joskus ovat olleet itsellenne sellaisia mistä myöhemmin olette tulleet tulokseen että tämä ei ole asia jota elämääsi enää haluat sillä se ei ole Jumalan tahdon mukaista.

2) Miltä itsestäsi tuntuu että ihmiset katsovat sinua ja sitä kautta miettivät kristittyjä? Onko asia myös sinun mielestäsi näin vai oliko tämä puheeni/ajatukseni sellainen että et koe samoin? Vai onko osittain näin mutta osittain toisin?

This sermon was kept on my home church in Oikos, Vantaa at 2022-05-14.