Tomb Raider (2013)
Pelasin eilen aamulla loppuun legendaarisen Tomb Raider -pelisarjan uusimman pelin joka kantaa yksinkertaisesti nimeä Tomb Raider. Peli on julkaistu viime vuoden puolella joten ihan tuore peli ei kuitenkaan ole kyseessä, mutta onpa tämä silti uusin julkaistu tietokonepeli jonka itse sain läpi kaluttua.
Tomb Raider pelisarjan pelit ovat olleet pelaajien viihteenä jo vuodesta 1996 saakka. Ensimmäinen Tomb Raider -sarjan peli oli monessa mielessä mullistava tuotos, sillä kyseiseen aikaan pelimaailmassa ei oltu juurikaan vahvoja naispääosahahmoja totuttu näkemään. Tomb Raider pelien päähahmona toimii siis Lara Croft nimeä kantava seikkailijatar joka on tullut tunnetuksi niin taitojensa kuin myös muodokkuutensa vuoksi. Voisipa melkein sanoa että Lara Croft on hahmona Indiana Jonesin naispuoleinen vastine.
Tomb Raider on hienosti onnistunut pelisarja senkin suhteen että se on saanut laajennettua reviiriään myös pelien ulkopuolelle - Tomb Raiderista on tehty myös elokuvia kaksi kappaletta ja onpa Laraa nähty myös sarjakuvienkin puolella. Jonkinlainen kulttuuri-ilmiö on siis kyseessä.
Koska allekirjoittanut ei ole itse pelannut pelisarjan aiemmista peleistä yhtään lävitse, en pysty suoralta kädeltä vertailemaan miten laajasti peli poikkaa kokonaisuutena muista. Kuitenkin sen verran olen aikaisempiakin pelaillut että olen saanut niistä käsityksen että ne eivät nojaa tarinankerrontaan lähelläkään niin paljoa ja niin syvästi kuin tämä (pahoittelut jos olen väärässä).
Tähän peliin oli saatu kudottua kasaan erittäin hienoa tarinankerrontaa joka piti ainakin allekirjoittanutta tiukasti otteessaan - tai ainakin ahteria kiinni pelituolissa. Peli oli tarinankerronnansa ja juonensa vuoksi sangen koukuttava pelattava ja sitä oli vaikea jättää kesken. Jotain kertonee se että toisena pelipäivänä tuli istuttua 10 tuntia pelaamassa tätä peliä joka lienee itselleni ennätyksellistä yhden pelin osalta malttaa niin kauaa olla aloillaan.
Pelin pelaamiseen käytin 3 päivää jonka aikana pelitunteja kertyi yhteensä 19 - tosin pohjalla taisi olla jotain puolen tunnin testisessio tai jotain sitä luokkaa. Käytännössä siis noina kolmena päivän nakuttelin sen 19 tuntia menemään. How long to beat -sivuston keskimääräinen peliaika tähän on ollut tätä kirjoitellessa ihmisillä noin 11 tuntia joissa kuitenkin “Leisure”-pelitavalla keskimäärin on mennyt 20:30. Omaa pelitapaani voisi kyllä sanoa lähinnä tuollaiseksi Leisureksi eli kevyeksi rallatteluksi koska paljon tuli haahuiltua ihmettelemässä pelimaailman kauneutta ja etsimässä piilotehtäviä jotka eivät kuulu pelin pääjuoneen olennaisella tapaa.
Peli oli omassa mittakaavassani siis pitkä kuin nälkävuosi (mutta ei onneksi yhtä ankea), sillä viimeisimmät lähiaikoina pelaamani pelit ovat olleet kestoltaan 1.5 h - 7 h. Nykypelien pituuksien mittakaavassa peli ei vaikuta kuitenkaan olevan mahdottoman pitkä, mutta ihan kiitettävän pituinen kuitenkin. Itselleni näin pitkä peli oli hieno tuttavuus jo senkin takia että tulipa nähtyä että sitähän malttaa kuluttaa aikaa hyvään peliin pidempäänkin kuin 10 tuntia. Vielä sitä vanhakin jaksaa!
Kiintoisana mainintana pelin pituudesta vielä sen verran että kun luulin jo että olen lähellä loppua, oli sen jälkeen vielä liene ainakin yli 10 tuntia jäljellä. Heh, kerrankos sitä erehtyy.
Pelin loppuun pelattua olin saavuttanut läpipelaukseen prosenttilukeman 74 % - toisin sanoen vielä olisi hyvin paljon sivutehtäviä joita tehdä, paikkoja ja aarteita löydettävänä ja myöskin päiväkirjoja ja muita sellaisia etsittävänä joista löytää lisätietoa saaren ja sen tapahtumien historiasta.
Haastavuuden puolelta peli oli ainakin itselleni sangen hyvin mitoitettu. Se ei ollut tuskastuttava eikä mahdoton mutta ei myöskään suhteettoman helppo. Joitain taistelukohtia tai pakenemiskohtia siltojen yms. romahtaessa joutui kyllä ottamaan kenties noin kymmenkunta kertaa ennen kuin kohdasta pääsi yli, mutta tämä on kuitenkin ihan inhimillisissä rajoissa ilman että aiheuttaa ärsyyntymistä vaikeutensa takia.
Pelin haastavuutta lienee lievitti se että pelin kontrollit olivat törkeän hyvin toteutetut. Hahmon ohjattavuus oli erinomaista tasoa ja kamerakulmat oli hyvin tehtyjä. Kentässä olevien asioiden ja esineiden poiminta oli hyvin toteutettua myöskin eikä yleensä aiheuttanut mitään ongelmia kerätä maahan tippuneita tavaroita tapetuilta vihollisilta.
Ongelmanratkontakohtien osalta kertaakaan en joutunut lunttaamaan netistä miten itse varsinaisessa tarinassa pääsee eteenpäin, mutta kätketyissä hautaholveissa pyöriessä kahdessa kohtaa turvauduin YouTube-videon avustukseen. Toinen näistä oli kyllä sitä tasoa että oli liian yksinkertainen että ei vain käynyt mielessä itsellä niin yksinkertainen ratkaisu ja toinen taas oli niin vaikea että en usko että olisin vielä seuraavaan tuntiinkaan sitä itse keksinyt.
Mitä taas tulee itse pelin tarinaan ja sen juoneen niin sitä en tahdo spoilata tässä arvostelussa vaikka alunperin oli tarkoitus siitäkin kirjoittaa enemmänkin.Sanotaan kuitenkin lyhyesti sen verran että pelin soppa on keitetty sellaisista aineksista joihin mahtuu kirottu paikka, hämmentäviä luonnon vastaisia sääilmöitä, hämäriä rituaaleja harrastavia kulttihörhöjä, vallanhaluisia sekopäitä sekä tietenkin myös hahmojen välistä ystävyyttä.
Itseäni hieman huvitti paikoitellen Laran pelihahmon kehittyminen juonen aikana. Alussa Lara tunsi jonkinsorttista syyllisyyttä tapettuaan ihmisen mutta jossain vaiheessa kuppi taisi mennä sankarillamme nurin sen verran pahasti että viholliset saivat tuta nahoissaan kärttyisen naisen käämien kilahtamisen myös sanallisina sivalluksina ennen kuin Laran ase alkoi laulamaan ilmoille oman käden oikeuden jakamia sulosäveliä.
Visuaalinen ilme oli sangen kaunista katsottavaa grafiikoiden osalta ja myöskin miljöön osalta niissä paikoin missä maailma oli kaunis ja aurinkoinen. Toki grafiikoiden kauneudella on myös kääntöpuolensa - monin paikoin pelin ympäristö oli sangen raaka ja vastenmielinen katsoa (ainakin herkemmille) eikä se jätä arvailujen varaan miksi peli on saanut 18-vuoden ikärajan. Eri paikoissa seivästettyinä tikun nokassa löytyi paljon ruumiita ja pääkalloja ja luita löytyi vähän kaikkialta. Myöskin verta oli paljon monin paikoin joka saattaa olla kenties se kaikista ällöttävin osuus katsoa hyvillä grafiikoilla. Oikeastaan myöskin kyseinen miljöö on lienee ainoa syy minkä takia voisin jättää peliä suosittelematta jokaiselle aikuiselle.
Audiopuoli oli myöskin huippuluokkaa. Äänet olivat hyvät, ääninäyttely ammattimaista ja aidon kuuloista ja musiikitkin sellaiset että missään vaiheessa ne eivät häirinneet itseäni vaan päinvastoin antoivat omaa lisämaustettaan sekaan.
Loppuyhteenvetona tästä pelistä voisi sanoa sen, että tämä oli ehdottomasti kokonaisuutena hienoin ja vaikuttavin peli mitä olen pelannut lienee koskaan. Tarina oli hieno ja jännittävä, visuaalisesti peli oli mitä kauneinta katsottavaa, äänissäkään ei mitään valittamista ja pelattavuudeltaankin oli onnistuttu tekemään ammattimaista lopputulosta.
Mikäli ei ole veren ja raakuuden suhteen herkimmästä päästä, on peli ehdottomasti suosittelemisen arvoinen pelattava. Tämä oli peli joka sai itseni muistamaan että hyvin tehty peli ei ole vain pelkkä peli vaan se on siitä hyvin paljon enemmän; se on taidetta johon on saatu ikuistettua niin käsikirjoittajien, graafikoiden, säveltäjien, ääninäyttelijöiden ja koodareiden ja monien muiden kädenjälki.
Originally published on aleksinblogi.net, 2014-08-11.