Mafia II
Oli aivan tavallinen sunnuntaipäivä. Istuin kaikessa rauhassa tukikohdassani kunnes ympäröivän hiljaisuuden rikkoi toveri Miguelin sanat: "Minulla olisi ylimääräinen Mafia II:n Steam-avain, kiinnostaako?". Olin saanut tarjouksen josta ei voinut kieltäytyä.
Tyhjensin kaikessa rauhassa viskilasini loppuun ja katsoin kauas tyhjyyteen. En valinnut tätä kohtaloa vaan tämä kohtalo valitsi minut. Oli aika astua Vito Scalettan saappaisiin ja näyttää tälle kaupungille mistä puusta tämä mafiamies on veistetty.
Mafia II on 2K Czechin kehittämä ja 2K Gamesin vuonna 2010 julkaisema tarinapainotteinen toimintapeli jossa tarkoituksena on edetä mafioson uralla eteenpäin. Pelin on hyvin pitkälti uudempien Grand Theft Auto -pelien tyyliä ja kuten niissä myös tässäkin hahmoa ohjataan 3rd person -näkövinkkelistä (eli pelaajan ulkopuolelta).
Mafia II:n pelimaailman tapahtumat sijoittuvat 1940- ja 1950-lukujen Empire Bayn kaupunkiin. Päähenkilönä toimii sisialalaissyntyinen köyhän perheen kasvatti Vito Scaletta joka on saapunut Amerikan ihmemaahan lapsena vanhempiensa mukana kun he saapuivat etsimään parempaa elämää. Vanhemmaksi kasvettuaan löytää Vito itsellensä ystävän Joen jonka seurassa hän ajatuu äitinsä murheeksi rikoksen poluille jo nuorena. Monen asian summana lopulta pikkurikokset saavat riittää ja on aika astua isompiin kuvioihin ja ryhtyä elämään mafioson elämää.
Juoni ja tarinankerronta oli tässä pelissä hyvää ja mielenkiintoa ylläpitävää, vaikkakin paikoitellen osa tehtävistä oli hyvinkin ennalta arvattavia ja hieman kliseisiäkin. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt menoa ja peliä rullasi mieluusti eteenpäin tehtävästä toiseen. Loppuratkaisu silti oli sellainen että olisin siihen kaivannut jotain suurempaa ja eeppisempää spektaakkelia, mutta tällaisenakin onneksi se oli ihan toimiva.
Kulutin aikaa 14 h 32 m jolloin sain pelin päätökseen ja lopputekstit rullailemaan. Peli oli siis keskipitkä peli ja siinä riitti ihan tekemistä useammaksikin päiväksi. Toisin kuin Tomb Raideria pelatessa, tätä pelatessa en pelannut yhtään todella pitkää pelipäivää vaan jaoin pelaamiseni neljälle eri pelipäivälle.
Vaikeustasona käytin tasoa Normal joka oli onneksi itselleni juuri sopiva. Se antoi paikoitellen mukavasti haastetta eikä peli tuntunut läpihuutojutulta, mutta se ei myöskään aiheuttanut yhteen tehtävään tai kohtaan junnaamisia suhteettoman pitkiksi ajoiksi. Toisin sanoen, luultavasti mitään kohtaa ei tarvinnut ottaa yli kymmentä kertaa mutta kuitenkin yli viisi kertaa joitain kohtia sai yrittää.
Pelin haastavuutta lisäsi erityiseseti autoilla ajellessa kontrollit jotka paikoitellen rupesi häiritsemään jo itse varsinaista pääjuonessa etenemistä. Autojen hallinta oli paikoitellen yllättävänkin hankalaa eikä tilannetta helpottanut se että useammankin kerran pelissä sai virkavallan peräänsä jos autolla onnistui tölhäisemään jalankulkijaa, toista autoa tai jos sattui rallattelemaan autollaan kovempaa kuin laki salli.
Hyvä puoli oli kuitekin se että kaikissa autoissa oli nopeusrajoitin. Tätä tulikin käytettyä useammankin kerran juurikin autojen hankalahkon ohjattavuuden vuoksi. Oli suhteellisen turhauttavaa kun tehtävässä oli siirtynyt jo lähestulkoonsa seuraavaan välietappiin saakka mutta viime hetkillä autolla onnistui osumaan muuta autoa jonka seurauksena parhaillaan sai poliisit perään. Poliiseja perästä karistaessa joissain tapauksissa se sitten johti vain oman pelihahmon kuolemaan kun autolla törmäsi seinään tai edessä olevaan autoon. Sen jälkeen sitten taas uutta yritystä kehiin ja ajoa monta minuuttia kaupungin toiselle puolelle. Nopeusrajoitin oli siis sangen hyvä juttu ja monissa tapauksissa tuli mentyä myös juoksemalla eikä autolla kyseisten kontrollihankaluuksien vuoksi.
Pelihahmon ohjattavuus yleisesti oli kohtalaisen hyvin toteutettu. Ainoastaan muutamissa kohdissa kontrollit aiheuttivat ylimääräistä junnaamista ja haahuilemista, esimerkiksi kun jotain esinettä koetti kiertää mutta siihen meinasi törmätä, samoin ovien kanssa paikoitellen tuli hieman pienimuotoisia ongelmia kun oven kiinni laitettua jäi vahingossa itse väärälle puolelle jne. Kuitenkaan ei mitään niin isoa haittaa että olisi pilannut pelikokemusta.
Kontrolleissa pidin erityisesti mahdollisuudesta jäädä asioiden taakse tulitaisteluissa niin että pelaaja oli tavallaan kiinni siinä esineessä ja pystyi sen takaa kuikistelemaan ja ampumaan ilman että tarvitsi aina juosta laatikoiden takaa pois ja pian takaisin turvaan. Tämä toi peliin juuri sitä Mafia-fiilistä mitä pelistä etsi ja kaipasi. Paikoitellen tulitaistelukohtaukset olivat kuin mafiaelokuvista kuunaan joissa rikolliset suojautuvat baaritiskin taakse, nousevat yllättäen pystyyn ja tyhjentävät lippaan tyhjäksi hajottaen paikkoja.
Graafisesti peli oli perushyvä ja toisinaan se jopa nostatti fiilista ja aiheutti hyvää mieltä mielyttävyydellään. Kuinka muka voisi olla tuntematta mielihyvää ajellessaan kaikessa rauhassa aamuauringon paisteessa radiossa soittaessa jotain 50-luvun kevyttä kapakkajazzia? Siinä oli tunnelmaa josta ainakin itse sain kicksit.
Musiikit oli asia josta annan tälle tuotokselle erityiskiitokset. Musiikit pelissä oli hienosti valittuja 50-luvun kappaleita ja ne sitä kautta toivat peliin aitouden tuntua. Ääninäyttelyt oli myöskin tehty hyvin ja humoristisia juttuja sai pelissä kuulla aina toisinaan. Kuitenkin Viton ystävällä Joella olisi paikoitellen saanut olla hieman lisää repliikkejä taistelukohtauksissa tai kolaroinneissa joita olisi voinut viljellä mutta onneksi nämäkään ei ollut mitään suhteettoman suuria negatiivisia asioita.
Koska pelin teemana on mafiamiehen elämä ei liene kenellekään tule yllätyksenä että peli sisältää verta ja väkivaltaa. Myöskin alastomuutta nähdään kentässä löytyvissä Playboy-lehdissä (joissa aina on yksi kuva per löydetty lehti) ja seksahtavia viittauksia löytyy siellä täällä. Toisin sanoen jos kukkahattu kiristää liian tiukalla päätä niin silloin ei liene tämä peli ole niitä parhaimmistoja näiden elementtien vuoksi. Itseäni kyseiset elementit eivät häirinneet ja ne olivat vain rakentamassa pelin miljöötä aidomman tuntuiseksi. Ainoa pelissä itseäni häirinnyt elementti oli kun Vito vuodatti verta pyhimyksen kuvan päälle kun hän teki verivalan mutta luultavasti tämä ei monellakaan aiheuta minkäänlaista ongelmaa.
Kokonaisuutena tästä pelistä voisi siis sanoa että peli oli erinomainen peli jota voi suositella muillekin tämän tyylin peleistä kiinnostuneille. Tarina on hyvä ja toimiva ja sitä on mukava seurata. Peli ei ole suhteettoman pitkä mutta ei myöskään läpihuutojuttu. Samaten ohjattavuuden pienet rasittavuudet ovat vain pieni haitta muuten erinomaisessa pelissä. Suosittelen!
Originally published on elevenpath.net 2014-08-14