Far Cry 3

Tiedätkö milloin ei kaikki lepakot ole kellotapulissa? Vaas tietää.

Kukapa meistä ei olisi joskus haaveillut lokoisaasta elämästä paratiisisaarella. Viidakkoa, vesiputouksia, kauniita auringonlaskuja jotka vaihtuvat pilvettömiin tähtien ja täyden kuun valaisemiin öihin. Siitä kaikesta on Far Cry 3 tehty - tosin tällä paratiisisaarella on myös pimeä puolensa. Huumeita, ihmiskauppaa, sekopäitä, raskaasti aseistautuneita rikollisia sekä luonto ja eläimistö joka ei armoa tunne eikä anna. Oikeastaan paratiisisaaren painajaispuolia miettiessä täällä kotona tuntuukin elämä ihan mukavalta.

Far Cry 3 on vuonna 2012 julkaistu First Person Shooter -kuvakulmasta pelattava avoimen maailman toiminnallinen seikkailupeli. Peli on nimensä mukaisesti Far Cry -pelisarjan kolmas osa. Sarjan aikaisemmat osat ovat ilmestyneet vuosina 2004 ja 2008. Far Cry 3 on saatavana niin Windowsille, Playstation 3:lle kuin myös XBox 360:lle. Allekirjoittaneen kokemukset pelistä perustuvat Windows-versioon joka tuli pelattua Steamin kautta.

Pelissä on olemassa selkeä pääjuoni jota seurataan, mutta tämän lisäksi pelaajalla on mahdollisuus tehtävien välillä pyöriä pitkin saarta tekemässä erilaisia minitehtäviä tai vaihtoehtoisesti olla vain ja ihmetellä kuinka kaunis, suuri ja ihmeellinen pelimaailma voikaan olla. Varsinainen tarina koostuu 38 osasta joita suoritetaan lineaarisessa järjestyksessä.

Koska tämäkin peli on rakennettu tarinan pohjalle, en lähde sitä päätarinaa sen suuremmin avaamaan ja spoilaamaan, mutta kuitenkin sen verran pelistä voi kertoa mitä heti pelin alkumetreillä jo selviää. Pelin päähahmona toimii Jason Brody niminen henkilö joka siis on se henkilö jonka silmin peliä katsotaan. Pelin alussa näytetään videoa jossa ystävykset ovat juhlistamassa Jasonin nuoremman veljen Rileyn pilottilisenssin saamista. Ystävykset päättävät tehdä laskuvarjohypyn mutta koska kaikki ei mene kuten Strömsössä onnistuvat he laskeutumaan saarelle jossa on paljon rikollisia joita johtaa psykopaatin piirteitä omaava Vaas Montenegro. Vaas aikoo vaatia Jasonista ja hänen ystävistään lunnasrahoja heidän vanhemmilta ja tämän jälkeen myydä heidät kuitenkin orjiksi. Koska kyseinen elämäntapa ei Jasonia ilmeisesti paljoa napostele niin arvattaenkin pakoon täytyy päästä ja ystävätkin olisi hyvä pelastaa.

Pakomatka alkaa syvälle viidakkoon jonne paettuaan Jason saa tutustua paikallisiin Rakyat-heimolaisiin jotka eivät ole myöskään hyvää pataa Vaasin ja hänen merirosvojensa kanssa. Jason ryhtyy auttamaan Rakyoita heidän taisteluissa Vaasin miehiä vastaan. Tästä alkaa pelin mittainen matka jossa Jason saa kulkea Rakyat-soturin tietä oppien uusia kykyjä ja kasvaen vahvemmaksi soturiksi.

Pelin pääjuoni oli omasta mielestäni hyvä ja kiintoisa. Se rakentui tasaisesti eteenpäin ja se sisälsi paikoitellen yllättäviä käänteitä. Ainoastaan yksi kohta juonessa oli vähän kehno tarinan kannalta mutta kokonaisuutena tarinankuljetus oli toimivaa ja mielenkiintoista.

Hiljaista on biitsillä. Lieneekö aseen kanssa haahuilu kadotti nudis... siis turistit?

Vaikeustaso oli tässä pelissä toteutettu hyvin - pääjuonen mukaiset tehtävät olivat normaalilla vaikeustasolla hyvinkin inhimillisesti pelattavissa olevia jos on minkäänlaista kokemusta aikaisemmin kerennyt hankkimaan FPS-peleistä. Kuitenkaan peli ei ollut turhan helppo ja sitä oli sen vuoksi pääsääntöisesti mukava pelata.

Ainoastaan muutamissa kohdissa itse jäin pitkäksi aikaa jumittamaan jolloin kärsivällisyyteni rajoja koeteltiin, mutta rehellisyyden nimissä yksi näistä kohdista olisi ollut läpihuutojuttu mikäli olisin pelannut käyttäen järkeä pelityylissäni enemmän. Käytännössä tämä kohta oli sellainen missä vihollisia tuli kiitettävällä tahdilla ja niitä sai lahdata paljon. Ongelmaksi muodostui itselleni panosten loppuminen, aseiden huonot valinnat ja sitä kautta turhankin nopea ja monesti tapahtuva kuoleminen. Tämä vaati päivän hengähdystauon ottamista pelistä ja pelitaktiikan vaihtoa tämän jälkeen. Vasta tässä vaiheessa aloin varsinaisesti perehtymään pelissä olevaan hahmon kehittämiseen ajatuksen kanssa.

Vaihdettuani pelitaktiikkaa ja hankittuani parempia aseita, enemmän panoksia ja lisää energiaa ja lääkitystä pelaajalle, oli tämä kohta helppo - toisella yrittämällä pääsin tämän kohdan ohitse ilman isompia paineita. Toisin sanoen jos peliin olisi paneutunut paremmin ja syvemmin olisi pelistä saanut luultavasti jo aikaisemmassa vaiheessa enemmän irti. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.

Toinen kohta minne jumituin oli sellainen että itse luultavasti olisin tahkonnut sitä vielä monia tunteja lisääkin jos en olisi netistä katsonut ohjetta. Tässä kohdassa pelaaja näki harhoja ja siellä harhojen maailmassa hänen kimppuunsa käy Vaas useammalta eri suunnalta ja näitä hallusinaatio Vaaseja riitti paljon ammuttaviksi. Käytin siis tähän kohtaan alunperin tunnin mutta koska en päässyt siinä ajassa sitä läpi otin hengähdystauon ja jatkoin sen jälkeen. Netistä löytyvä ohje paljasti kuitenkin että ratkaisu oli niin yksinkertainen että en vain sitä ollut tajunnut koettaa.

Myös kolmas tehtävä oli missä meinasin jumittua. Tehtävässä piti seurata erästä miestä ja samalla päästä miinakentän lävitse häntä suojellen. Jostain kumman syystä pelastettavan henkilön järki tuntui välillä olevan sitä tasoa että liimaa vuosia haistellutkin kaveri tuntuisi välkyltä ja tämä aiheutti ongelmia kohdan läpäisemisessä. Onneksi tätä ei tarvinnut edes tuntia tahkota joten kokonaisuutena voisin sanoa pelin vaikeustason olleen hyvin mitoitettua.

Pelissä pyöritään trooppisella Rookin saarella. Todellisessa elämässä Rook Island löytyy Papua Uusi-Guinean läheisyydestä, mutta tässä pelissä kyseinen saari ei ole ilmeisestikään sama paikka vaan tarkoitus on olla fiktiivinen saari. Kuitenkin saaren luonnon huomioon ottaen on spekuloitu että pelin saari sijaitsisi jossainpäin tyyntä valtamerta, Thaimaan ja Papua Uusi-Guinean välimaastossa.

Pelin maailma on iso ja siinä riittää tuntikausiksi kaluamista. Jos kävelee kartan oikeaan ylänurkkaan ja laittaa kartalle merkinnän vasempaan alanurkkaan, näyttää peli etäisyydeksi paria sataa metriä vailla kahdeksan kilometriä. Pelinmaailma on siis todella iso ja siellä paikasta toiseen liikkumiseen saa helposti uppoamaan kymmeniä minuutteja, sillä tietenkään linnuntietä pitkin ei useastikaan pääse joten matkaa taittuu merkittävästi enemmän kuin lyhyimmän kaavan kautta mentäessä.

Pelissä on kartta josta voi katsella saaren kokonaiskuvaa. Jotta kartan osat tulevat näkyviin täytyy pelissä käydä kiipeilemässä radiotorneihin ja ottaa ne käyttöön. Tämä tuo kartalle sitten näkyviin kyseisen radiotornin alueella olevan alueen. Radiotorneja pelissä on 18 kappaletta joten kukin radiotorni näkee kohtalaisen ison alueen karttaa. Radiotorneja vapauttamalla Jason saa myös kaupoista uusia aseita ilmaiseksi, joten senkin vuoksi näitä on hyvä käydä vapauttamassa.

Saarella voi liikkua niin jalkaisin kuin myös erinäisillä kulkuvälineillä. Kulkuvälineisiin kuuluu mm. erilaisia autoja, vesiskoottereita, mönkijöitä sekä riippuliitimiä. Riippuliitimellä lentely oli erityisesti sangen mukavaa koska sitä kautta pystyi katselemaan kauniita maisemia lennellessä ilta-auringon paisteessa paratiisisaaren yllä. Yleisesti ottaen kulkuvälineillä kulkeminen oli toteutettu hyvin eikä niiden ohjattavuus ollut mitenkään suhteettoman vaikeaa, vaikkakin kovasti autolla kaahatessa tiellä pysyminen ei ollut aina järin helppoa. Maltillisemmin ajaessa tämä ei juurikaan ollut ongelmallista.

Pelin pääjuonen lisäksi pelissä oli aiemmin mainitsemiani erilaisia minitehtäviä ja muita toiminteita joita pelissä pystyi tekemään. Minitehtäviä oli esimerkiksi mennä jonnekin kylään, käydä jututtamassa jotain tiettyä kyläläistä, hän kertoo Jasonille jotain ja sen mukaan sitten toimitaan. Näistä yleensä sai palkkioksi rahaa. Esimerkiksi eräässä kylässä täytyi selvittää jonkun naisen puolesta että onko naisen miehellä joku toinen nainen. Tämän jälkeen kun tieto oli saatu, mentiin naisen luo takaisin ja kerrottiin miten asia on.

Lisäksi pelissä oli Trial of the Rakyat -tehtäviä. Näissä tehtävissä pystyi keräämään Jasonille lisää XP-pisteitä tai rahaa, riippuen täysin miten hyvin näissä menestyi. Käytännössä näissä oli tarkoituksena tuhota vihollisia tavalla tai toisella.

Wanted dead -tehtävät olivat tehtäviä joissa pystyi ansaitsemaan myöskin rahaa. Näissä oli tarkoituksena etsiä vihollisjoukosta oikea henkilö joka täytyi vapauttaa maallisesta vaelluksestaan käyttäen puukkoa kuten kunnon Rakyat-soturin kuuluu. Jasonilla olevan kameran ansiosta pystyi helposti löytämään sen henkilön kenet piti puukolla tappaa. Kaikki muut pystyi litsimään joukosta aivan miten halusi eikä tehtävä mennyt siitä pilalle.

Path of the Hunter -tehtävät olivat tehtäviä missä täytyi käydä metsästämässä eläimiä tehtävässä annetuilla aseilla. Näistäkin pelasin vain osan, mutta esimerkiksi yhdessä tehtävässä piti käydä litsimässä karhua haulikolla ja toisessa tehtävässä tarkkuuskiväärillä kultakaulaista lintua. Näistä tehtävistä sitten pystyi saamaan kyseisen eläimen nahkan josta pystyi valmistamaan jotain tykötarpeita, esimerkiksi vaikkapa isoimman kantovyön liekinheittimen säiliöille.

Vihollisten valtaamia kyliä takaisin kaappaamalla pystyi myöskin tienaamaan lisää XP-pisteitä. Tämä antoi myös mahdollisuuden käyttää kyseistä kylää pikahyppypaikkana kartalla. Toisin sanoen paikasta toiseen ei tarvitse mennä kävellen tai muilla keinoin vaan näihin vapautettuihin kyliin pystyi kartalla hyppäämään suoraan tuplaklikkaamalla joka tietenkin nopeuttaa huomattavasti siirtymisiä eri paikkoihin. Lisäksi kylien vapauttamisen myötä vasta sai yllä kuvattuja tehtäviä toteutettavakseen.

Pelissä oli myös muita tapoja tienata rahaa. Esimerkiksi pelissä oli mahdollista käydä pelaamassa Texas Hold ’em -pokeria ja siitä ansaita rahaa tai vaikkapa osallistua lintuammuntaan tai puukonheittokilpailuihin. Myös rallia pystyi heittämään mönkijällä tai vesiskootterilla ja niistä tienaamaan voittorahoja. Nämä olivat ihan viihdyttävää lisätoiminnetta peliin ja tulipa tuota Texas Hold ’em:iä pelattua yli tunti ihan vain huvin vuoksi sillä sen toteutus oli mainio ja sen pelaaminen oli sangen viihdyttävää.

Paha trippi aiheutti kiintoisia näkyjä.

Far Cry 3:ssa on pienimuotoista hahmonkehitystä tarjolla. Jason pystyy tienaamaan XP-pisteitä erilaisin tavoin joista lienee yleisin oli vihollisten tappaminen tavalla tai toisella joista niistäkin eri tavoilla sai eri verran pisteitä. Esimerkiksi osumalla päähän vihollista sai enemmän pisteitä kuin jos ampui vihollisen kuoliaaksi kroppaan ampumalla tai jos ajeli vihollisen päältä autolla Carmageddonin tyyliin.

XP-pisteillä pystyi kehittämään pelihahmoaan paremmaksi soturiksi. Kykyjä pystyi olemaan esimerkiksi ylimääräinen energiaslotti, mahdollisuus kerätä puukolla tappamansa vihollisen tavarat siinä samalla puukotuksen aikana, hiljaisemmat juoksuaskeleet joita vihollisten on vaikeampaa kuulla jne.

Hahmokehityksen lisäksi myös varustusta pystyi kehittämään paremmaksi. Alussa Jason pystyi kantamaan vain yhtä asetta ja paria kranaattia mutta saaren eläimiä tappamalla ja nylkemällä pystyi hankkimaan parempia varustuksia joiden ansiosta pystyi kantamaan samaan aikaan neljää eri asetta ja panoksiakin paljon enemmän. Samoin isompia tavarasäkkejä pystyi hankkimaan samalla metodilla jolloin kuolleiden vihollisten tavaroita tonkiessa pystyi niitä kantamaan mukanaan enemmän. Näitä vihollisilta kerättyjä tavaroita myymällä kaupoissa tai automaateissa pystyi saamaan rahaa joten tavaroita oli hyödyllistä kerätä sillä aseet ja panokset maksoivat kuitenkin nekin aina jonkin verran - tosin toisinaan vihollisilta tai muualta kentästä löytyi myös panoksia aseisiin.

Jason pystyi myös keräämään saarelta kasveja joista hän pystyi tekemään itsellensä erilaisia aineita. Esimerkiksi niillä pystyi tekemään itsellensä nopeammin energiaa palauttavaa lääkettä tai pelaajan aisteja parantavaa ainetta jolloin eläimet lähialueelta olisi pitänyt voida havaita helpommin. Tätä eläimiä paremmin havaitsevaa rohtoa en tosin saanut toimimaan itselläni, mutta lääkkeitä varten kasveja tuli kerättyä sillä taistelun tiimellyksessä niillä pystyi nopeammin palauttamaan menetettyjä energioita kuin ilman lääkkeitä.

Peli oli sangen pitkä - tähän astisista läpipelaamistani peleistä ylivoimaisesti pisin. Käytin tämän pelaamiseen noin 45 tuntia joka on reilusti enemmän kuin How long to beat sivuston mukainen keskimääräisesti tähän peliin käytetty peliaika joka on tätä kirjoittaessa näyttänyt olevan päätarinan osalta 15 tuntia. Kuitenkin itse käytin pääjuonen lisäksi tuntikausia pelkkään eläinten metsästämiseen ja sivutehtävien tekemiseenkin joten vaikea arvioida paljonko olisi tähän aikaa kulunut jos olisi alusta asti perehtynyt kunnolla peliin. Nyt jos aloittaisin nollasta uskoisin pääseväni alle 20 tunnissa pelin lävitse ilman kovaa kiirehtimistä.

Grafiikoiden puolesta peli oli sangen mielyttävää katseltavaa. Pidin pelin maisemista ja sain hyvää mieltä ajellessani autolla saaren hiekkatietä pitkin ilta-auringon maalatessa taivaanrantaa punaiseksi sillä ainahan on mukavaa rälläillä autolla ilman että tarvitsee itse tankata ja ostaa bensaa. Äänet ja puheet olivat myöskin erittäin toimivat kuten tämän tasoiselta peliltä jo odottaakin.

Kontrollit oli oikeastaan ainoa asia mikä aiheutti toisinaan harmaita hiuksia tallennusmekanismin lisäksi, mutta onneksi se aiheutti niitäkin vain muutamissa kohdissa. Käytönnössä ainoa missä kontrollit aiheuttivat ongelmia oli kuolleiden vihollisten taskujen kaivelu. Paikoitellen kuolleen raadon ympärillä sai heilutella hiirtä moneen otteeseen etsien kohtaa missä pelaaja pystyi alkaa omaisuuden takavarikoinnin parempaan talteen. Myöskin jos ase oli kuolleella vieressä tuli useammankin kerran vahingossa otettua tältä ase eikä omaisuutta ja sen jälkeen joutui taas etsimään kohtaa minne oma ase lensi. Hankalinta oli jos vierekkäin oli esimerkiksi 3 kuollutta ja seasta piti koettaa etsiä vain ne kohdat jossa tavarat saa takavarikoitua eikä osu heidän aseisiin ja niitä ota vahingossa. Kuitenkin tämä on pieni ongelma ainoastaan koko pelin mittakaavassa joten tämän takia ei kannata peliä jättää pelaamatta.

Pelissä tallennusmekanismi taasen oli sellainen että kesken pidempää missiota ei välttämättä voinut tallentaa peliä siihen kohtaan jonka seurauksena koko tehtävä oli suotavaa jatkaa samalla kertaa loppuun. Checkpointteja oli joihin pääsi hyppäämään jos kuoli kesken tehtävää, mutta jos pelin sulki kokonaan niin seuraavalla kerralla joutui tehtävän aloittamaan alusta. Tämä oli kenties rasittavin piirre koko pelissä.

Peli on ikärajaltaan K18 eikä tämä sinänsä ole mikään yllätys eikä se ole lainkaan turhaan valittu ikärajaksi. Pelissä on kuitenkin vahvoja kohtauksia jotka eivät aivan nuorille ole suotavia - eikä kyllä toki vanhemmillakaan jatkuvalla syötöllä seurattuna. Pelissä vedetään puukolla kauloja auki, veret lentää kun väkeä tappaa, eläimiä teurastetaan (noh, sellainen kyllä on normaalia nuorempienkin nähdä vaikka oikeassakin elämässä jotta tietää mistä liha tulee), palavia ihmissoihtuja näkee kun liekinheittimellä vähän leikkii ja muutenkin tematiikka on brutaalia. Ihmiskauppaa ja orjuutta ja orja joka poltettaan elävältä vankihäkkiinsä on aika karua menoa. Samoin pelissä oli väkivallan lisäksi vahvasti esillä huumeet ja näkyipä aiemmin näytetyn kuvan mukaisesti pelissä myös hieman paljasta pintaakin. Myös pelissä kielenkäyttö oli paikoitellen sellaista että moraalinvartijoilla lienee korvat punoittavat vielä viikon päästäkin jos kirosanat aiheuttavat moista reaktiota.

Kokonaisuutena tämä peli on peli jota voin suositella mikäli väkivalta tai muut ylläkuvatut asiat eivät aiheuta moraalista dilemmaa pelatessa ja jos ikää löytyy tarpeeksi. Kaunista katsottavaa ja kuunneltavaa, kiintoisa juoni ja paljon kaikkea pientä mitä voi pelissä touhuta pääjuonen lisäksi on ne elementit mitkä olivat pelin kiintoisan kokonaisuuden rakentajat.

---

Originally published on aleksinblogi.net 2014-08-27