Assassin's Creed
Linnoissa kreivien häät vietetään… Altaïr taisi jäädä silti pihalle.
Päivä palkkamurhaajana
Vuoden 2007 marraskuussa sai alkunsa pelipiireissä myöhemmin laajalti tunnetuksi tullut pelisarja Assassin’s Creed. Alunperin ensimmäinen osa nähtiin Playstation 3:lla ja Xbox 360:lla, mutta vuoden 2008 huhtikuussa peli tuli saataville myös Windowsille.
Sarjaan kuuluvat pelit ovat pärjänneet hyvin niin arvosteluissa kuin myös myynnillisesti. Tämän artikkelin kirjoittamisen aikoihin on Ubisoftin tietojen mukaan pelisarjan pelejä myyty jo yli 77 miljoonaa kopiota, ja myynnillisesti kyseessä onkin Ubisoftin menestynein pelisarja.
Varsinaisia pelisarjaan kuuluvia pääpelejä on tähän mennessä julkaistu jo kuusi osaa ja marraskuussa 2014 on kauppoihin luvattu ilmestyväksi kaksi seuraavaa osaa, Assassin’s Creed Rogue sekä Assassin’s Creed Unity.
Tyylillisesti Assassin’s Creed edustaa tarinapainotteista kolmannen persoonan kuvakulmasta koettavaa toimintaseikkailupeliä. Juonellisesti pelissä pyöritään teemoissa joihin myös salaliittoteorioita lukiessa voi toisinaan tulla törmänneeksi.
Ristiriitoja ja ristiretkiä
Ensimmäisen Assassin’s Creedin tarina sijoittuu vuoden 1191 ristiretkien aikaan. Vuodessa 2012 elävä Desmond Miles laitetaan Animus-nimiseen laitteeseen, jonka kautta hän pääsee geneettisessä muistissaan kulkevan tiedon kautta esi-isiensä muistoihin. Eräs hänen esi-isistänsä - Altaïr - on ollut tuolla aikakaudella palkkamurhaajana, ja sitä kautta näihin kolmannen ristiretken aikaisiin tapahtumiin päästään käsiksi.
Pelin tapahtumat käydään Lähi-idässä. Kaupunkeja joissa menneisyyden tapahtumia koetaan on mm. Acre, Jerusalem sekä Damascus. Palkkamurhaajien tehtävänä kyseisenä aikana on ollut tukahduttaa ristiretkiä vähentämällä väkeä niin Rikhard Leijonamielen, kuin heitä vastaan taistelevien muslimeidenkin joukosta.
Edellistalven hiekoituksia ei olla vielä näemmä lakaistu pois.
Palkkamurhaajat eivät ole kuitenkaan onnistuneet yrityksessään tappaa temppeliritarien suurmestaria, ja sen seurauksena alueelle on aiheutunut sekasortoa enemmän kuin tarvetta olisi. Epäonnistuneesta iskusta vastuussa ollut Altaïr alennetaan salamurhaajien killan johtajan Al Mualimin toimesta takaisin noviisiksi, ja hänen täytyy hyvittää tekonsa päästämällä päiviltä yhdeksän ristiretkien toimivuudesta vastuussa olevista taustahenkilöistä. Tarkoituksena on tuoda sitä kautta rauhaa takaisin Lähi-itään.
Noviisiksi alentamisen myötä Altaïrilta otetaan myös pois hänen aseitaan ja kykyjään. Pelin edetessä hän kunnostautuu palkkamurhaajan urallaan niin, että hän saa takaisin menetettyjä taitojaan.
Kiintoisana puolena pelissä pyöritään myöskin salaliittoteorioiden ympärillä. Pelissä puhutaan monin paikoin salaliittoteorioista tutusta ns. uudesta maailmanjärjestyksestä ja välejä selvitellään salaisten veljeskuntien, temppeliritareiden sekä salamurhaajien välillä.
Pelaamista aloittaessa käyttäjälle kerrotaan jo heti alkuteksteissä, että peli on saanut inspiraationsa historiallisista tapahtumista ja hahmoista, ja että sitä on ollut tekemässä monikulttuurinen kehitystiimi joilla on erilaisia uskonnollisia käsityksiä ja uskomuksia. Kyseessä on vahvasti uskonnollisen tematiikan ympärillä pyörivä seikkailu jossa on paljon symboliikkaa, joten sen suhteen kyseinen alkuhuomautus on sangen mielenkiintoinen maininta.
Miekkaa vailla magiaa
Pelimekaniikkaa ajatellen Assassin’s Creed on suhteellisen perustasoa oleva toiminnallinen seikkailupeli. Pelimaailma on suuri ja liikkuminen kohtalaisen vapaata.
Pelissä on pääjuoni jota seurataan erilaisia tehtäviä tekemällä, mutta pääjuonessa eteenpäin pääsemiseksi ei ole pakko suorittaa jokaista tehtävää mitä kartalta löytyy. Useimmiten (ellei aina) tehtäviä oli tarjolla kuusi, joista vähintään kolme piti selvittää jotta juonessa pääsi etenemään.
Uudet tehtävät ilmestyivät kartalle näkyviin sitä mukaa kun kentässä näkyviin torneihin kiipeiltiin ja siellä katseltiin maisemia. Tätä kautta kartalle ilmestyi tehtävät, joita pystyi sitten tekemään edetäkseen tarinassa.
Irkkimiitin ensiaste.
Osassa tehtävistä kuului käydä vetämässä paatoksellista puhujaa nyrkillä naamaan sen verran monesti että kielen kannat kirposivat puhumaan se mitä haluttiin saada selville, toisissa tehtävissä taasen istuttiin penkillä kuin elämässään liian vähän tekemistä omaavat mummot ja kuunneltiin mitä lähistöllä olevilla oli jutusteltavaa keskenään. Joissain tehtävissä luotettiin yksinkertaisesti taskuvarkauden näppäryyteen.
Myöskin palkkamurhaajan ammatille sopivaa työtä oli toisinaan tarjolla, sillä osassa tehtävistä oli tarkoitus käydä niittämässä väkeä manan maille vaivihkaa kiinni jäämättä. Vaikkakin tehtävänantoja oli useita erilaisia, käytännössä ne olivat silti turhankin yksipuoleisia ja samaa toistavia.
Tehtäviä tehdessä ja kaupunkeja pyöriskellessä miekkaa pääsi heiluttelemaan moneen otteeseen. Jos elämänpoisto-operaatioita toteutti turhankin huolimattomasti aiheutti sellainen helposti miekkataisteluita. Myös epäasiallinen käytös kaupungilla aiheutti tappelutilanteita, sillä ilmeisesti kaikkien mielestä ei ole kovin fiksua käytöstä kirmata pitkin kapeita katuja ja tuuppia väkeä nurin - tai ainakin näin voisi päätellä heidän vihamielisestä suhtautumisestaan tällaista käytöstä kohtaan.
Hieno juttu, Hermannit
Assassin’s Creed oli graafiselta anniltaan perushyvää tasoa. Se ei ollut mitenkään spketaakkelimaisen mahtava, mutta kyllä sitä varsin mieluusti katseli.
Äänien ja ääninäyttelyiden osalta peli oli toteutettu hyvin, eikä sen osalta mitään valittamista löytänyt. Myös musiikit oli niin hyvää tasoa kuin tämän kokoluokan peliltä jo osaa odottaa - pääsääntöisesti taustalla menevää perushyvää tasoa joka ei hirveästi vie huomiota, mutta olipa paikoitellen joidenkin taisteluiden aikana hieman itseäni yllättäviäkin taustoja.
Niin kylmä on kivi kuin palkkamurhaajan sydän.
Valitettavaa kyllä, erinomaisen pelin erinomaisuutta verotti paikoitellen erittäin rasittavat kontrollit. Pelin aikana turhat kontrollien huonouden takia tapahtuneet kuolemiset eivät jääneet yhden käden sormilla laskettaviksi. Jostain syystä kaapusankari ei ollut kerennyt oppia uimisen jaloa taitoa ja tulipa lätäkköön hypättyä useammankin kerran, kiitos aivan käsittämättömien kontrollien typeryyden.
Esimerkkinä huonosti toimivista kontrolleista mainittakoon veneeltä veneelle hyppiminen. Kun veneeltä oli hyppäämässä toiselle veneelle ja ohjaimen tatti oli hieman vinossa hyppykohteeseen nähden, päätti sankari fiksuna miehenä että tarkoituksenani on hypätä lätäkköön hukuttamaan murheitani. Kyseisessä kohdassa tuli hyvinkin monia kuolemia koettua. Samoin toisinaan seinillä kiipeillessä kun oli tarkoitus hypätä sivulle, saattoi tämä järjen jättiläinen päättää että haluan hypätä hyvinkin korkealta tyhjän päälle kuolemaan. Ei näin.
This is madness! MADNESS!
Kontrollien typeryyden lisäksi miinusta annan myös tekstityksien puutteesta. Arvostan mahdollisuutta saada peliin englanninkieliset tekstit, koska on tilanteita jolloin ääniä ei voi pitää kovin isolla (esimerkiksi yöllä kerrostalossa asuessa jos pelaa ilman kuulokkeita). Samoin puheesta ei aina saa selvää mitä toinen sanoi, joten luettu muoto puheen kanssa olisi omaan makuuni parempi. Tätä ei valitettavasti tässä pelissä voinut valita, joten piti luottaa pelkkään omaan kuuloon ja kuullun ymmärtämiseen.
Myös negatiivista palautetta pelille täytyy antaa epäselvistä tehtävien annoista. Yhdessä vaiheessa pyöriskelin lienee tunnin verran siellä sun täällä pitkin Jerusalemin, Damascuksen tai muun pelin kaupungin katuja ja mietin että mitä ihmettä täällä täytyy tehdä - kartalla ei näkynyt yhtään tehtävää mitä olisi voinut tehdä, enkä vielä ollut siinä vaiheessa saanut selville että kaikkia tehtäviä ei tule näkyviin ennen kuin on torneja käynyt kiipeilemässä ja sitä kautta tehtäviä saanut lisää näkyviin. Onneksi nettiä selatessa löysin vastauksen tähän, sillä joku muu oli täysin samassa vaiheessa peliä havainnut saman asian ja ihmetellyt hänkin tuota. Onni onnettomuudessa joku oli jopa hänelle myös vastannut ja sen vastauksen myötä itsekin pääsin peliä eteenpäin.
Nämä kaksi yllä mainittua miinusta ovat onneksi vain pienempiä miinuksia pelin kokonaisuutta ajatellen, ja lienee paremmin englantia osaavalle ja paremmat hoksottimet omaavalle kyseiset eivät ole ongelmia lainkaan.
Setä-Samulin tarinatuokio jossa ollaan pelkkänä korvana.
Sen sijaan kontrollien lisäksi pelissä oli toinenkin isompi hermoja koetteleva ominaisuus - kamera. Pelikamera ei seurannut pelaajaa mitenkään järin fiksulla tavalla ja itse joutui kuvakulmia pyörittelemään hyvinkin paljon. Kaikkein rasittavimmaksi tämä meni siinä vaiheessa kun sai varoituksen että jostain päin on joku tulossa, mutta itse seisoi jossakin nurkassa tai seinän lähellä, eikä tiennyt mistä suunnasta vihollinen tulee. Kun kamerakulmaa koetti pyöräyttää, ei sitä omasta sijainnista johtuen saanut aina pyöräytettyä niin että olisi nähnyt paremmin ympräilleen. Sen jälkeen saattoikin jo tulla miekkaa päin näköä.
Myös pakotilanteissa oli kameran kanssa ongelmia. Kun pelaaja kirmasi ylämäkeen iso lauma vihollisia perässään, oli hankaluuksia kun samaan aikaan piti pitää etusormella Xboxin liipasinta pohjassa, painaa jollain sormella A-näppäintä juoksemista varten ja tämän lisäksi vielä pyörittää oikean käden peukalolla oikeaa tattia jotta näkisi eteensä. Harmillista kyllä, oikean käden peukalo painoi sitä A-näppäintä itselläni, joten käytännössä paikoitellen sai sormiakrobatiaa harrastaa enemmän tai vähemmän.
Loppu hyvin, kaikki lienee hyvin?
Tarinansa osalta Assassin’s Creed oli mielenkiintoinen tuttavuus. Se oli kiintoisa tarina joissa nivoutui salaliittoteorioita historiallisiin tapahtumiin ja sitä oli mukavaa seurata, vaikkakin paikoitellen itse kristityn näkökulmasta asiaa katsoen en kaikista pelissä kuulluista repliikeistä niin erikoisemmin perustanutkaan.
Myöskin pelin symboliikka jätti hieman arveluttavia ajatuksia siitä, mitä niillä merkeillä ja viesteillä pyritään kuvastamaan, mutta niiden merkityksien tulkinnat itselläni kuuluu suoraan mutkat suoriksi -kategoriaan, joten niiden varaan ei kyllä kannata luottaa liikoja eikä lähteä analysoimaan tarinaa ja pelin symboliikan merkitystä.
On hyvinkin mahdollista että omat päätelmät ja tulkinnat ovat totaalisesti vääriä, sillä jokainen peilaa asioiden merkityksiä omien arvokäsityksiensä kautta. Kuitenkin olen mielenkiiinnosta lueskellut vuosien varrella monenkinlaisia salaliittoteorioita, joten helposti näiden pelissä nähtävien symbolien tulkinnat värittyvät aiemmin kuulemieni tarinoiden lävitse täysin vääriksi. Mene tiedä.
Kuka arvaa minkä rakennuksen katolla tässä ollaan? Vinkki: kyseessä ei ole Prisma.
Kokonaisuutena Assassin’s Creed oli mukava kokemus jolle olisin tahtonut antaa paremman arvosanan kuin mitä nyt annoin. Pelin juoni, äänet, musiikit ja grafiikat olivat hyvää ja toimivaa tasoa, mutta turhankin paljon ongelmia aiheuttaneet kontrollit tiputtivat arvosanasta pisteitä pois. Yhdistettynä kontrollien huonous kameran kanssa tappeluihin, tehtävien yksipuolisuuteen ja paikoitellen epäselviin ohjeistuksiin täytyy arvosanaa tiputtaa useammallakin pisteellä siitä, mitä olisin tälle pelille muutoin tahtonut antaa.
Kehuttavaa- Kiintoisa tarina
- Toimivat musiikit, äänet, ääninäyttelyt sekä grafiikat
Moitittavaa
- Paikoitellen todella huonot kontrollit
- Pelikamera ei tahdo aina pysyä pelaajan perässä
- Samaa toistavat tehtävät
- Ei tekstityksiä
Arvosana: 7,5 / 10
Originally published on elvenpath.net 2014-10-13