Assassin's Creed: Revelations

Home Texts Media News About

Tien loppu

Joskus elon kivinen taival päättyy itse kullakin, eikä samaa kohtaloa aina voi välttää edes virtuaaliveljemmekään. Assassin’s Creed - Revelations on hieno tarina, joka saattaa päätökseen Assassin’s Creed II:sta sekä Brotherhoodista tutun Ezio Auditore da Firenzen sekä ensimmäisestä Assassin’s Creedistä tutun Altaïr Ibn-La’Ahadin elämäntarinan.

Vaikka Revelationsissa on paljon samoja piirteitä kuin sarjan edeltävässä osassa, Brotherhoodissa, on siinä silti mukana myös muutamia mukavia uudistuksia jotka antavat hyvää maustetta muuten kovin tutun makuiseen soppaan.

Esi-isien tarinaa

Kuten aikaisemmissakin pelisarjan peleissä, on tässäkin osassa useampi aikajana jossa tarinaa koetaan. Normaalistihan näissä on ollut vain kaksi aikajanaa, nykyajassa elävän Desmond Milesin aikajana sekä hänen esi-isänsä Altairin tai Ezion aikajana. Revelationsissa päästään kokemaan kolmea eri aikajanaa, sillä molemmat esi-isät on saatu mukaan tähän tarinaan, vaikkakin Altairin tarinaa koetaan merkittävästi vähemmissä määrin kuin Ezion. Myöskin Desmondin näkövinkkelistä pakollista pelaamista on erittäin vähän, joten pääsääntöisesti elämä nähdään Ezion näkökulmasta.

Revelationsin maailma sijoittuu Konstantinnopoliin. Jo yli 50-vuotias Ezio saapuu Masyafiin, josta hän löytää esi-isänsä Altaïr Ibn-La’Ahadin salaisen kirjaston. Kirjasto on kuitenkin suljettu viidellä avaimella, joten Ezio lähtee metsästämään näitä avaimia päästäkseen selville löytyykö ovien takaa Taru Sormusten Herrasta -teoksen legendary edition kultaisilla kansilla sidottuna painoksena vaiko jotain aivan muuta.

Tarina oli monessa mielessä suhteellisen keskinkertainen yleiseen Assassin’s Creed -tasoon suhteutettuna, eli tarina oli silti kiintoisampi kuin suurimmassa osassa pelaamistani peleissä. Tarinallisia huippuhetkiä ei siis koeta, vaikkakin omaan makuuni tämän pelin loppuratkaisu oli tähän mennessä pelaamistani sarjan peleistä kiintoisin. Todennäköisesti olen silti vähemmistössä tämän mielipiteeni kanssa.

Kapteeni Koukku

Pelilliseltä anniltaan Revelations tarjosi tuttua ja turvallista Assassin’s Creediä niin hyvässä kuin pahassakin, mutta mukaan oli onneksi saatu heitettyä myös pieniä uutuuksia.

Yhtenä uudistuksena nähtiin koukku, jonka ansiosta oli helpompaa kiipeillä ja myös ottaa kiinni kentällä näkyvistä asioista jos ja kun korkeammalta sattui tipahtamaan. Koukulla oli käyttöä myös kun koetti päästä taistelutilanteesta nopeasti pakoon, sillä edessä olevaan viholliseen pystyi tarttumaan koukullaan ja pyöräyttämään itsensä vihamiehen toiselle puolelle suhteellisen näppärästi. Tämä oli hyvä uudistus.

Toisena uudistuksena nähtiin myös köydet, joita pitkin pystyi liukumaan. Tämä oli ihan ok uudistus, mutta suhteellisen pienessä roolissa oli tämän vaikutus peruspelaamisessa.

Uudistuksia oli myös aseistuksessa, sillä tässä osassa Ezio oppi myös pommien kehittämisen jalon taidon. Ezio pystyi keräämään erilaisia aineksia joista sitten pystyi kasaamaan kranaatin tapaisia pommeja erilaisilla täytteillä. Tarjolla oli mm. savupommeja jotka sokaisivat vihollisia, kirsikkapommeja joilla pystyi houkuttelemaan väkeä tuoksun suuntaan sekä suoraviivaisia räjähteitä joilla pystyi lasauttamaan eriävän mielipiteen omaavat väkiryhmät manan maille.

Useimmissa paikoissa kuitenkin eniten hyötyä sain käyttöliittymän muutoksesta. Kun valitsi käytettävän aseen, oli toisella ohjaimen tatilla mahdollista valita suoraan myös Y-näppäimeen liitettävä ase. Käytännössä siis vasemmalla tatilla valittiin miekat ja veitset. ja oikealla tatilla vastaavasti pommit, heittotikarit ja muut sellaiset.

Tämä käyttöliittymämuutos oli hyvä ratkaisu ja helpotti peliä merkittävästi, sillä aikaisemmissa osissa on itselläni ollut välillä hieman epäselvyyttä milloin sankari päättää heittää tikarin ja milloin ampua aseellaan. Nyt tästä ei jäänyt itsellenikään enää epäselvyyttä, sillä nyt heittotikareille ja vastaaville toiminnoille oli erillinen näppäin.

Pieniä miinuksia

Vaikka Revelations tarjosi mukavia uudistuksia, oli mukana silti myös hieman tympäisevämpiä ominaisuuksia. Yksi näistä oli huonompi mahdollisuus hävittää jälkiään etsinnän alaisena ollessaan.

Edellisessä osassa kentässä oli julisteita, joissa etsintäkuulutetun pärstä komeili ja näitä julisteita pystyi poistamaan ja sitä kautta vähentämään havaituksi tulemisen mahdollisuutta. Tässä osassa valitettavasti tätä ei ollut tarjolla, joten parhaaksi tavaksi jäi lahjoa kadulla olevia julistajia rahalla hiljaiseksi. Valitettavasti näitä uutisten kailottajia löytyi toisinaan kohtalaisen nihkeästi, joten havaituksi tuli paikoitellen turhan usein. Onneksi tämä on vain pieni miinus, sillä se ei kerennyt kovin pahasti ruveta nyppimään.

Pieni miinus tulee annettua muutoksista omien joukkojen lähettämisestä muihin tehtäviin. Viime osassa esitellyt apujoukot oli tässäkin osassa mahdollista lähettää erinäisiin tehtäviin keräämään rahaa ja ekspaa. Revelationsissa tätä oli viety hieman pidemmälle, sillä nyt valitessa joukkoja lähetettäväksi tehtäviin oli kartalla näkyvissä alueita mistä näki onko alue kuinka paljon temppeliritareiden vai assasiinien hallussa. Sinänsä ajatuksena kiva, mutta tympäisevästi näitä assasiineille haalittuja alueita pystyi myös menettämään takaisin.

Toki ominaisuudessa on puolensa, mutta jotenkin jäi hieman epäselväksi sen logiikka. Kuitenkin ajatuksen tasolla tällainen sivutoimena tehtävä apulaistensa mikromanagerointi on ihan mukava asia, mutta toteutukseen olisin kaivannut monipuolisempaa ja selkeämpää tapaa.

Ei lainkaan huono

Assassin’s Creed - Revelationsin vastaanotto on ollut suhteellisen kahtiajakoista. Toiset ovat pitäneet sitä pelisarjan siihen asti ilmestyneistä peleistä parhaana, toiset ovat pitäneet sitä pelisarjan huonoimpana. Makuasioista voi siis hyvinkin kiistellä.

Omaan makuuni Revelations upposi erittäin hyvin. Vaikka se ei tarjonnut suuria uudistuksia verrattuna Brotherhoodiin ja se oli saanut jopa osan ominaisuuksista menemään hieman huonommaksi, oli Revelations kokonaisuutena erinomainen peli joka kannattaa pelata muiden osien tapaan.

Kehuttavaa:

Moitittavaa:

Arvosana: 8,0


Originally published on elvenpath.net, around 2014