Assassin's Creed III
Karhu sanoo mur mur murr. Kun teräs on puhunut, se ei sano enää mitään. Vanha viidakon sanonta.
Uskoa riittää
Assassin’s Creed -pelisarjan sangen loogisesti (sarkasmia) nimetty viides osa, Assassin’s Creed III tuli pelattua vihdoin päätökseen.
Assassin’s Creed III on Ubisoft Montrealin kehittämä ja Ubisoftin julkaisema kolmannen persoonan kuvakulmasta kuvattu toiminnallinen seikkailupeli muiden pelisarjan tuotosten tavoin.
Peli on julkaistu vuonna 2012 lokakuussa, ja se on saatavana Xbox 360:lle, Playstation 3:lle, Nintendo Wii U:lle sekä Windowsille.
Kolmas kerta toden sanoo
Aikoinani aloittelin Assassin’s Creed -pelisarjaa sillä mentaliteetillä, että pelaan pelisarjan lävitse kronologisessa järjestyksessä, mutta jo näemmä kolmannen pelin kohdalla onnistuin feilaamaan ja menemään järjestyksestä sekaisin. Näin se homma etenee.
Assassin’s Creed -pelisarjassa olisi ollut Brotherhood sekä Revelations ennen tätä osaa, mutta onnena onnettomuudessa päätarinassa pysyi tästäkin huolimatta pääsääntöisesti mukana, vaikkakin joitain osia ei auennut täysin näiden osien skippaamisen vuoksi.
Kuten aikaisemmin pelaamissani osissa 1 sekä 2, oli tässäkin pari aikajanaa tarinan osalta. Toinen osa on se, joka sijoittuu historiallisiin tapahtumiin ja toinen se, joka tapahtuu nykyvuosituhannella. Nykyvuosituhannella pyöritään tässäkin osassa Desmond Miles -nimisellä jantterilla jonka esi-isien muistoihin siirrytään Animus-nimisen laittee kautta.
Assassin’s Creed III:ssa tapahtumat sijoittuvat 1700-luvulle Yhdysvaltojen vapaussodan aikoihin. Historiallisena pelattavana hahmona on Desmondin puoli-intiaani esi-isä Ratonhnhaké, joka myös Connor Kenwaynä tullaan tuntemaan.
Hyvä hyvä sanoivat lapset ja taputtivat karvaisia käsiään
Assassin’s Creed III on sanalla sanoen hieno peli jota on pääsääntöisesti mukava pelata.
Hii-ohoi, seilaan banaanilaivalla pois.
Peli oli mennyt aikaisemmin pelaamaani osaan II nähden selkeästi eteenpäin monin osa-aluein.
Pidin siitä, että pelin kannalta irrelevantit hahmot hoitelevat omia asioitaan. Toisin sanoen kun pelissä käveli kaupungilla, näki ympäristössä monenlaista aktiviteettiä jotka ei millään tapaa liittynyt pelaajan elämään, mutta toivat siten huomattavasti aitouden tuntua peliin. Näytti siltä että kaupunkilaiset todella elävät siellä omaa elämäänsä, eivätkä ole vain satunnaisesti sekaan viskattuja 3D-malleja joiden ainoa funktio on täyttää katuja olemassaolollaan vailla mielekästä tekemistä.
Makkaran lisäksi myös elävää lihaa voi pistää tikun nokkaan.
Toinen hieno ominaisuus oli luonnossa liikkuessa pelimaailman eläimet. Eläimet toivat mukavaa vaihtelua ja aitouden tuntua peliin, sillä metsässä kirmaillessa saattoi sudet tai ilves käydä kimppuun. Myös karhuja ja hirviä oli syytä varoa, koska kummatkin tuntuivat olevan eriävää mieltä jokamiehen oikeudesta liikkua missä huvittaa. Onneksi kylmä teräs taltutti isommankin otuksen.
Peliin oli saatu mukaan myös säätilojen vaihteluita ja ne oli toteutettu upeasti. Kaikki nämä pienet näennäisesti irrelevantit detailit olivat kuitenkin niitä asioita, jotka tekivät tästä Assassin’s Creedistä itselleni tähän mennessä parhaan Assassin’s Creedin.
Tarina kiintoisa, miljöö ei
Assassin’s Creed III sijoittuu tarinallisesti 1700-luvulle Pohjois-Amerikkan brittien siirtokuntiin, joista myöhemmin tuli Yhdysvallat. Jostain syystä itselleni tämä ympäristö ei vain uppoa kiinnostavuudellansa lainkaan. Historia ei ole ollut koskaan itseäni kiehtonut (pl. Egyptin historia, intiaanikulttuurit jne.), joten lienee suurin syy on siinä.
Kuitenkin positiivisena puolena peliin oli saatu kiinnostavuutta tarinassa muutoin. Siinä oli yllättäviä käänteitä ja kiehtovia keskusteluita hahmojen välillä, jotka saivat mielenkiinnon pysymään yllä myös allekirjoittaneella.
Eipä tainnut vartijat tietää että tynnyreiden takana olisi puukkoa tarjolla.
Vaikkakin pelissä on paljon kiittämisen aihetta, on silti jotain pientä mistä pitää nillittää. Pelin viimeisissä hetkissä kun pyörittiin nykyajassa, en aina tiennyt minne mennä. Pelin historiallisen puolen päätarinan käytyäni loppuun pyöriskelin lähes tunnin haahuilemassa ja etsimässä minne ihmeeseen nyt lopulta pitäisi mennä.
Yhtä paikkaa en loppuuvaiheessa löytänyt miten sinne pääsen, joten jouduin turvautumaan YouTube-videon apuun reitin löytääkseni. Tämä jos mikä oli turhauttavaa. Rehellisyyden nimissä, kello oli aamu viisi tai niitä main, joten liekö osasyy sitten siinä että oma järkeni ei vain ole ollut ihan skarpeimmillaan enää siihen aikaan, mene tiedä.
Pääsääntöisesti tehtävissä ei onneksi tullut turhautumista ja mihinkään kohtaan ei suhteettoman pitkiksi aikoja jäänyt jumiin (tunti tjsp. alkaa menemään jo rajoille itsellä että tuntuu suhteettoman pitkältä jumikohdalta).
Miinusta annan myös pelin typerästä nimestä. Jos peli on viides osa, on ärsyttävää että se nimetään osaksi III, sillä jos pelisarjaa ei ole seurannut alusta saakka tai tutkinut Wikipediasta tahi muualta, olisi loogisinta olettaa että osa III on todellakin kolmas osa, ei viides. Kiitos tämän skippasin kaksi osaa välistä aivan suotta.
Palava maa ja valuva taivas.
Loppupäätelmänä Assassin’s Creed III on hieno peli jossa on onnistuttu lähes kaikilla osa-alueilla.
Se on visuaalisesti osia yksi ja kaksi kauniimpi, se on monipuolisempi, sivutehtäviä on paljon jos niitä tykkää tehdä (itse en), yksityiskohtia on paljon ympäristössä, musiikit on hyvät, tarina on saatu kiintoisaksi tylsästä aiheesta huolimatta, eikä isompia miinuksia voi antaa juuri mistään muusta kuin pelin nimestä ja muutamista haahuilukohdista joissa ei tiedä mitä tehdä sekä paikoitellen turhan useista välivideoista.
Ehdottomasti pelaamisen arvoinen peli.
Kehuttavaa:
- Tarina oli saatu kiintoisaksi, vaikka aihepiiri ja miljöö olikin omaan makuuni vähemmän kiinnostava
- Kaunista katsottavaa ja upeaa kuultavaa
- Iso maailma ja paljon yksityiskohtia ympäristössä
Moitittavaa
- Paikoitellen turhan paljon välivideoita
- Välillä ylenpalttista pyörimistä kun ei tiennyt minne mennä
Arvosana: 8,5 / 10
Originally published on elvenpath.net, somewhere on 2014