Assassin's Creed - Brotherhood
Päivä palkkamurhaajana
Suuren suosion saavuttaneen Assassin’s Creed -pelisarjan kolmas lapsi, Assassin’s Creed: Brotherhood on peli, jota pelatessa ei itselleni jäänyt epäilyksen sijaa pelisarjan erinomaisuudesta.
Brotherhood on jatkoa pelisarjan toiselle pelille, Assassin’s Creed II:lle, joten tässäkin osassa assassiinina häärää monen suosikkiprotagonisti Ezio Auditore da Firenze.
Peli sijoittuu 1500-luvun alkupään Roomaan. Pelialue on kiitettävän kokoinen, joten näkemistä ja kokemista riittää useiksi tunneiksi. Maailmasta löytyy useita Rooman tunnettuja nähtävyyksiä, joiden pelimaailmaversiot ovat hienosti toteutettuja - esimerkiksi Colosseum on sangen mukavan näköinen nähtävyys.
Vallanhimo pahin himo
Juonellisesti Brotherhoodissa tarkoituksena on sysätä vallasta Paavin, Rodrigo Borgian sukulaisia - Italian kuninkaaksi aikova Caesare sekä hänen siskonsa Lucrezia, sillä he ovat joukkoineen tuhonneet Monteriggion ja tappaneet Ezion sedän Marion. Kosto on suloinen, sanotaan.
Pelilliseltä anniltaan veljeskunta tarjoaa monipuolisia tehtäviä ja kiintoisia sivutehtäviä. Pääjuoni etenee sarjan toisen osan tapaan tehden päätehtäviä lineaarisessa järjestyksessä omalla tahdillaan. Toisin sanoen, päätarinan tehtävien välissä voi käydä pyöriskelemässä pitkin pelimaailmaa ja tehdä erinäisiä sidequesteja, tai vaihtoehtoisesti ihan vain pyöriskellä ihmettelemässä ja ihailemassa maisemia.
Pääjuonen tehtävät ovat tuttua kauraa; väen varjostamista, taisteluita ja muita tuttuja elementtejä. Päätarinan tehtävien lisäksi tarjolla on sivutehtäviä, joiden taso vaihtelee kohtalaisen paljon. Osa on pienempiä sivutehtäviä joiden suorittamiseen menee muutamia minuutteja, pidemmissä sivutehtävissä menee jopa yli puoli tuntia.
Pienempiä sivutehtäviä löytyy kadulla pyöriviltä kurtisaaneilta, varkailta sekä kauppialta. Tällaisia tehtäviä ovat mm. käydä pistämässä nyrkkiä naamaan kurtisaaneja myrkyttäneille heeboille, ottaa juoksukilpailuja varkaita vastaan yms.
Romuluksen kulttiin liittyvät sidequestit olivat vastaavasti pidempiä tehtäviä. Näissä mentiin pistämään turparalleja susiasuun pukeutuville kulttilaisille. Nämä vaativat enemmän aikaa, koska monessa tehtävässä piti tutkailla luolastoa mistä pääsee hyppäämään minnekin. Seiniä pitkin sai kiipeillä ja reittejä etsiä mistä pääsee eteenpäin. Omaan makuuni nämä tehtävät toimivat hyvin. Niin hyvin, että vaikka olin pääjuonen käynyt lävitse, jäin vielä päiväksi pelaamaan sivutehtäviä.
Strategiaa siinä sivussa
Brotherhoodissa oli kehitystä tapahtunut hyvin monissa osissa. Yksi hyvä uudistus oli mahdollisuus ostaa pankkeja, seppien liikkeitä sekä räätäleiden puljuja. Kun näitä osti, näistä sai aina ajan kuluessa tuloja joita pystyi käydä pankista nostamassa. Mukava puoli tässä oli myös se, että liikkeitä ei voinut suoraan mennä ostamaan jos putiikki sattui olemaan alueella joka ei ollut omassa hallinnassa.
Omaan hallintaan alueita pystyi hommaamaan kun kävi tappamassa kullakin osa-alueella olevan tornin vartijan ja kävi sen jälkeen tuikkaamassa tulen torniin. Kuitenkin näissä tehtävissä oli myös haasteitakin, sillä vartijat tuppasivat olemaan hieman raukkamaisia ja lähtivät haneen jos heillä oli uhkana päästä hengestään. Toisin sanoen piti ensin tutkailla mistä pääsee nopeasti yllättämään oikean henkilön ja suorittamaan hänelle elämänpoisto-operaation.
Alueiden valtaamisessa tuli apujoukot arvoon arvaamattomaan. Apujoukot olivat assasiineja, joita pystyi värväämään avukseen. Aina kun alueita vapautti omaan hallintaansa, sai pari uutta slottia joihin pystyi hommaamaan apujoukkoja. Kymmenen slottia taisi olla maksimimäärä mitä peli tarjosi. Apujoukkoja värvättiin pelastamalla heitä vihollisjoukkojen kynsistä, jonka jälkeen he kiitollisina liittyivät omalle puolelle.
Aina kun näitä apujoukkoja oli vapaana, pystyi näitä kutsumaan avukseen LB-painikkeella kutsumalla. Maksimissaan apujoukkoyksikköjä oli kutsuttavissa kolme kerrallaan - kaikkiaan taisi olla mahdollista saada siis viisi assasiinia apujoukoksi, sillä slotit olivat eri kokoa.
Apujoukkoja oli mahdollista kehittää paremmiksi sotilaiksi lähettämällä heitä erinäisiin tehtäviin. Kun apujoukot suorittivat näitä tehtäviä, olivat ne luonnollisesti poissa käytöstä eikä heitä voinut kutsua LB-painikkeella apuun kun tilanne oli päällä.
Apujoukkojen eri tehtävissä oli tarjolla erinäisiä palkkioita - rahaa, potentiaalisia keräilyesineitä ja expaa. Expaa apujoukot saivat suoritettuaan näitä tehtäviä, ja aina kun expaa kertyi tarpeeksi, sai pisteitä joita pystyi pistämään kyseisen jantterin suojaukseen tai hyökkäystaitoon. Käytännössä tarpeeksi monesti kun jantterin lähetti tehtäviin ja kerrytti hahmon expatason tasolle 10, saavutti se korkeimman assasiinin arvonimen. Assasiinien tukikohdassa oli sitten seremoniat valmistuneille.
Apujoukkojen värvääminen ja niiden käyttö sekä kehittäminen olivat erittäin hyvä ominaisuus. Kun jaksoi nähdä aikaa ja vaivaa apulaisten kehittämiseen, oli heistä todella suuri apu haastavissa kohdissa.
Luonnollista jatkumoa
Kun aloitin pelaamaan Assassin’s Creed - Brotherhoodia, ei omat odotukset olleet kovin korkealla. Olin kuullut aikaisemmin pelistä negatiivista, mutta ilahduttavasti oma kokemukseni oli täysin päinvastainen. Peli oli aivan loistava.
Veljeskunnnan graafinen ilme ja kontrollit olivat hyvää tasoa. Pääjuoni oli hyvä ja sivutehtävätkin olivat mielenkiintoisia. Tämänkin AC:n soundtrack oli tuttua hyvää laatua Jesper Kydin kynästä, joten en löydä tästä pelistä mitään aitoa valittamisen aihetta.
Assassin’s Creed - Brotherhood on peli, joka ainakin itselleni upposi enemmän kuin hyvin. Pelaamisen arvoinen.
Kehuttavaa
- Mielenkiintoinen tarina
- Kontrollit
- Audiovisuaalinen ilme
- Kiintoisia sivutehtäviä
Moitittavaa
- Päätarina olisi ehkä voinut olla hieman pidempi
Arvosana: 9,7
Originally published on elvenpath.net, probably on 2014